...yhtään mitään. Torstaina oli tunnelma katossa ja kaikki okei. Perjantainakin oli vielä tosi kivaa. Menin kaveripariskunnalle ja käytiin yksillä (minä limpparilla) ja meillä oli oikein mukava ilta. Nukuin huonosti, mutta aamu alkoi ihan ihmismäisesti. Sitten se iski. Aivan kamala ahdistus, masennus, harhat, osien vaihtuvuus jne. Ihan kuin joku olisi painanut kytkintä aivoissa. Kaikki vaan räjähti käsiin. Onneksi ystäväni toi minut kotiin, enkä joutunut kulkemaan bussilla. Sain jotenkin pidettyä itseni kasassa kotiin asti, mutta täällä sitten olo huononi nopeasti.

Olen käytännössä maannut kaksi päivää sängyssä. En pääse ylös, en jaksa keskittyä mihinkään, eikä mikään tunnu miltään. Lapseni kotiintulo sai minut edes nousemaan ja olemaan läsnä. Ja kirjoittamaan tämän.Huomenna on terapia, toivottavasti se auttaisi. Ehkä nyt tämä viiden viikon tauko alkaa jo tuntua.

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille! :)