Yllätin itsenikin ja päätin kirjoittaa jotain syömishäiriöstäni ja sen tämänhetkisestä hoidosta.

Olen sairastanut syömishäiriötä enemmän ja vähemmän parikymmentä vuotta. Pääosin se ilmenee bulimia/BED-tyyppisenä oireiluna. Viime syksynä uusi psykan lääkäri puuttui painooni ja sain lähetteen syömishäiriöpoliklinikalle. Tällä hetkellä olen siis noin 55 kiloa ylipainoinen eli ihan pienestä ongelmasta ei ole kyse. Vanhat lukijat tietävätkin, että olantsapiinin käyttö manian estoon aiheutti minulle kymmenien kilojen kertymisen. Eihän se lääke nyt tietenkään yksin sitä tehnyt, minähän mätin kyllä ihan itse herkuja suuhuni, No, joka tapauksessa tämä on tilanteeni tällä hetkellä.

Olin tuossa jo useamman vuoden lähes täysin oksentamatta, mutta nyt olen taas alkanut oksentelemaan. Yritän syödä fiksusti ja opetella syömään tarpeeksi usein, mutta jostain syystä homma leviää pari kertaa viikossa käsiin ja sitten huomaankin syöväni vaikka kuivaa leipää, koska jotain on pakko saada. Ahmimisen jälkeen olo on kamala ja oksentaminen helpottaa. Tosin teen sitä nykyään myös "normaalin" syömisen yhteydessä. Välillä en syö päivän aikana yhtään mitään ja illalla sitten vain pienen puuron tai vastaavaa. Se johtaa siihen, että olen välillä pyörtymispisteessä, kun sokerit laskevat. En jaksaisi tätä taistelua enää. 

Tilannetta ei mitenkään helpota se, että selkäkipujen takia sain lääkäriltä vahvan kehotuksen pudottaa painoa. Nyt tekisi mieli aloittaa joku hullu vesipaasto tai vastaava, että saisi painon tippumaan. Tiedän kyllä, ettei se ole järkevää, mutta eihän tällä ajattelulla olekaan mitään tekemistä järkevän kanssa. Syömishäiriöpolin hoitaja jaksaa hokea, että pitää vaan opetella syömään säännöllisesti. Jotenkin tuntuu ihan turhalta käydä siellä, aina sama laulu. Hoitaja on ihan ok, mutta ei meille ole syntynyt mitään erityistä hoitosuhdetta. Odottelen nyt ravitsemusterapille pääsyä, olen kuulemma jonossa. Josko hänen kanssaan päästäisiin sitten tehokkaampiin tuloksiin. 

Ei muuta tällä kertaa. Ihanaa perjantaita just sulle! :)